BLOGI 1/2023: Läpi sydämen ja sielun lyö rytmi joka hetki!
// Tämä kirjoitus on tyyliltään _longplay_ eli hidasta, laajaa ja hyvin pitkää. Sukella sisään. //
Tiedätkö sen tunteen, kun musiikki koskettaa? Se itkettää, naurattaa ja kaikkea siltä väliltä. Joskus ei halua kuunnella yhtään mitään. Hiljaisuuskin on silti musiikkia. Siinä kuulee omat ajatuksensa.
Minulle käy usein niin, että todella tuntuu. Siinä ei ole mitään erikoista, koska musiikki on ollut aina tärkeää. Se on kulkenut matkassa lapsesta saakka, ja osaan myös etsiä sävelten seasta, mitä tarvitsen.
Kunpa kaikki hoksaisivat voiman ja mahdollisuudet, mitä musiikki antaa. En puhu vain siitä, että hetken aikaa kuuntelen jotakin kivaa. En puhu siitäkään, että konsertissa tai keikalla nautiskelen olostani ja pidän hauskaa. Puhun siitä, mitä musiikki tekee ihmiselle lopulta jossakin vaiheessa, kun yhteinen matka on tarpeeksi pitkä.
Minun matkani otti kaikupohjaa keittiön lattialla kattiloista ja lyömäaseista. Äitini opetti poljennon jo rintansa alla ja aikain takaa siirsi minulle kaiken tuntemani. Samoin perustein olen saatellut omat lapseni maailmalle.
Muistan myös lapsuudesta lukemattomat soittotunnit, taitavat ja tinkimättömät opettajat ja isot persoonat, joita matkan varrella olen kohdannut. En voi heitä tarpeeksi kiittää. Sanoisivat tälläkin hetkellä, että anna mennä. Tönäisy olkapäälle tai katse sopivassa kohtaa. Kannan sisälläni sen kaiken ja annan eteenpäin elämäni hetkissä aina, kun voin.
Muistan silti senkin, miten harkat tuntuivat joskus pitkiltä ja pakkopullalta. Soittotunteja oli kerran viikkoon ja treenata piti. Aina se ei houkutellut, mutta harjoittelin säännöllisen epäsäännöllisesti. Vanhemmat kuskasivat paikasta toiseen. Vasta aikuisena ymmärsin, miten suuren perinnön he antoivat. Ajaisin joka ainoa päivä lapseni paikasta toiseen, jos he saisivat lopulta kaiken tämän tai edes osan tästä.
Suljen nyt silmäni ja palaan vuosikymmenten taakse omaan huoneeseeni. Elän siinä hetkessä, kun haluan mennä soittamaan. Vedän rauhassa hartsia jouseen. Se tuoksuu hyvältä. Pieni napautus kämmenselkään. Sello syliin. Nuotit kutsuvat telineellä. Se hetki on ainoastaan minua varten. En tiedä, kauanko menee, mutta kun lasken jousen taas kädestäni, hengitän vapaasti. Olen saavuttanut jotakin ja ylittänyt itseni. Hymyilen.
Toisenlainen muisto lapsuudesta on aamun paniikki, kun täytyy ehtiä koulukyytiin. Reppu on lattialla, mutta nuotit yhä telineellä. Ne on kaikkein tärkeintä saada mukaan. Pikainen lähtö juoksujalkaa tien varteen ja hengähdyksissä istumaan auton penkkiin. Reppu on mukana ja onneksi myös nuotit rutussa kainalossa.
Tullaan hieman lähemmäksi tätä päivää. Musiikista on tullut minulle erottamaton osa elämää. Se kantaa kaiken läpi, mitä eteen tulee. Iloa, surua, toivoa, pettymystä, pelkoa, arkea, ystävyyttä, kaihoa, katkeruutta, riemua ja rakkautta.
Haluan kertoa siitä, mitä musiikki antaa arjessa. Se soi lenkillä, siivotessa, lasten kanssa, töissä, autossa, pihatöissä, treeneissä ja auttaa nukahtamaan. Juhlissa se herkistää kyyneliin tai vetää tuntikausiksi villiin tanssiin.
Musiikilla voi tehdä itselleen paljon hyvää. Kyse on hetkestä. Sopivat sävelet luovat tunnelman ja tismalleen sen olon, mitä tavoitellaan. Hälinää on maailma täynnä. Osa miellyttää, osa ei. Olennaista on tunnistaa oma tunnetila ja siihen soveltuvat rytmit ja sävelet. Vasta sitten päästään asian ytimeen.
Jotta yhteinen matka musiikin kanssa toimii, pitää olla ensin kunnon pohjatyöt. Sen jälkeen oma halu hakea oikeanlaista tarjontaa eri tilanteisiin. Tämä vaatii hieman säätöä. Esimerkiksi auton radiokanavat voi tallentaa muistiin, jotta siellä ei ainakaan kuulu mitään sellaista, mitä ei halua itse kuunnella. Tämä pätee niihin hetkiin, kun on autossa yksinään tai kun kaikki autossa olevat haluavat kuunnella jotain samansuuntaista. Satunnaisten kyytiläisten osalta voi olla myös tahdikas ja kääntää kuulolle muuta. Sekin voi olla yllättävän hieno kokemus. Ikinä koskaan ei voi tietää.
Nykyään eletään myös jatkuvaa suoratoistoa. Mahdollisuudet ottaa musiikista kaikki irti ovat suorastaan räjähtäneet. Kymmeniä soittolistoja olen askarrellut tarpeisiini vuosien varrella. Tällä hetkellä mukana kulkee lähes 20 listaa. Pikasella matikalla tarkistin,että niillä soi mieluista musiikkia reilun 50 tunnin ajan. Yllätyin itsekin tästä määrästä. Tiesin, että paljon tavaraa siellä on, mutta että näin paljon. Käsittämätöntä.
Oma soittolista tarkoittaa sitä, että joka ikisen kappaleen olen juuri kyseiselle listalle halunnut. Olen sen jossakin kuullut ja sen jälkeen lisännyt, koska olen tämmöinen keräilijä. Nykytekniikka on myös tosi fiksua. On sovelluksia, jotka tunnistavat, mikä kappale soi. Sieltä vaan lisään listalle naps. Nämä ohjelmat ovat myös opetelleet, kun ovat minua seuranneet. Ne tietävät, mitä minä haluan. Jatkuvasti tulee ehdotuksia uusista, minulle ennestään oudoista artisteista, joiden musiikki mukailee sitä, mitä olen aiemmin halunnut kuunnella. Niinpä niitä uusia kappaleita, laulajia ja bändejä vain kertyy lisää listoille. Myös perinteinen puskaradio on tehokas. Sillä on paljon painoarvoa.
Tämä ei ole silti sokeaa hamstrausta. Soittolistoilla on elämässäni tärkeä merkitys, ja pidän ne ajan tasalla. Vaatekaapistakin lähtee kampetta säännöllisin väliajoin pois, jos sille ei ole käyttöä. Kun käy niin, että kappaleesta tulee tyhjä olo, poistan sen saman tien listalta. Olen myös poistanut kokonaisia soittolistoja. Vähän kuin veisi roskapussin ulos.
Musiikissa eivät ole minulle tärkeitä ainoastaan soinnut ja melodia. Sanatkin kantavat äärettömiin, kun ne tulkitaan tunteella. Sattumalta olen kuullut viime aikoina paljon sellaista, missä kaikki palikat ovat kohdallaan. Musiikki on koskettanut minua niin syvästi, että halusin aiheesta näin pitkästi kirjoittaa.
Ensin kerron hyvän mielen biisistä, joka lähti liikkeelle pelkällä letkeällä huuliharpulla. Se kasvoi ja kasvoi, mutta oli samalla arvaamaton. Porukka tiesi tasan tarkkaan, mitä teki. Laulaja antoi mennä alusta loppuun. Ei voi enempää ihminen olla vailla.
Pyöritin löytöäni koko loppuillan. Samoin muuta kyseisen artistin tuotantoa. Luuppi on musiikkitermi, joka kai yleensä liittyy kappaleen sisällä tapahtuvaan toistoon, mutta havahduin siihen, että se voi tarkoittaa paljon muutakin.
Haluan kertoa aina jollekin asioista, joista innostun. Tällä kertaa soitto lähti siskolle, joka myös on musiikkiin päin tukevasti kallellaan. Vuodatin sinne kaikki ajatukset, mitä biitti sai liikkeelle. Samalla muistin, minkä vuoksi minulla on jäätävän monta omiin tarpeisiini räätälöityä soittolistaa.
Sisko vinkkasi minulle kauan sitten kuunteluun erään bändin, joka on ehtinyt tulla vuosien varrella tosi tärkeäksi. Taipuu moniin hetkiin eikä petä koskaan. Joku kerta vielä menen livenä kuulolle, jos tulevat hollille. Tämänkin voisin heittämällä vinkata folkeille. Meno on rauhallista, mutta tempaa silti mukaansa. Oivaltavaa ja instrumentaalista. Omille listoilleni olen lapioinut urakalla säveliä heiltä.
Siltikin jätin tässä yhtenä iltana soittolistat sivuun ja kuuntelin ihan muuta bändiä levy toisensa jälkeen. Samalla mietin perusteellisesti elämääni. Onneksi minulla on tämä musiikki. Annan sen soida aamusta iltaan, jos sille tuulelle satun, eikä se mene puhki. Varastoa mulla onneksi riittää.
Laura Seppä
Toimittaja ja Folkien viestinnän talkootiimin jäsen
P.S. Tule mukaan viestintätiimiin, ilmoittautuminen täältä.
Minulle käy usein niin, että todella tuntuu. Siinä ei ole mitään erikoista, koska musiikki on ollut aina tärkeää. Se on kulkenut matkassa lapsesta saakka, ja osaan myös etsiä sävelten seasta, mitä tarvitsen.
Kunpa kaikki hoksaisivat voiman ja mahdollisuudet, mitä musiikki antaa. En puhu vain siitä, että hetken aikaa kuuntelen jotakin kivaa. En puhu siitäkään, että konsertissa tai keikalla nautiskelen olostani ja pidän hauskaa. Puhun siitä, mitä musiikki tekee ihmiselle lopulta jossakin vaiheessa, kun yhteinen matka on tarpeeksi pitkä.
Minun matkani otti kaikupohjaa keittiön lattialla kattiloista ja lyömäaseista. Äitini opetti poljennon jo rintansa alla ja aikain takaa siirsi minulle kaiken tuntemani. Samoin perustein olen saatellut omat lapseni maailmalle.
Muistan myös lapsuudesta lukemattomat soittotunnit, taitavat ja tinkimättömät opettajat ja isot persoonat, joita matkan varrella olen kohdannut. En voi heitä tarpeeksi kiittää. Sanoisivat tälläkin hetkellä, että anna mennä. Tönäisy olkapäälle tai katse sopivassa kohtaa. Kannan sisälläni sen kaiken ja annan eteenpäin elämäni hetkissä aina, kun voin.
Muistan silti senkin, miten harkat tuntuivat joskus pitkiltä ja pakkopullalta. Soittotunteja oli kerran viikkoon ja treenata piti. Aina se ei houkutellut, mutta harjoittelin säännöllisen epäsäännöllisesti. Vanhemmat kuskasivat paikasta toiseen. Vasta aikuisena ymmärsin, miten suuren perinnön he antoivat. Ajaisin joka ainoa päivä lapseni paikasta toiseen, jos he saisivat lopulta kaiken tämän tai edes osan tästä.
Suljen nyt silmäni ja palaan vuosikymmenten taakse omaan huoneeseeni. Elän siinä hetkessä, kun haluan mennä soittamaan. Vedän rauhassa hartsia jouseen. Se tuoksuu hyvältä. Pieni napautus kämmenselkään. Sello syliin. Nuotit kutsuvat telineellä. Se hetki on ainoastaan minua varten. En tiedä, kauanko menee, mutta kun lasken jousen taas kädestäni, hengitän vapaasti. Olen saavuttanut jotakin ja ylittänyt itseni. Hymyilen.
Toisenlainen muisto lapsuudesta on aamun paniikki, kun täytyy ehtiä koulukyytiin. Reppu on lattialla, mutta nuotit yhä telineellä. Ne on kaikkein tärkeintä saada mukaan. Pikainen lähtö juoksujalkaa tien varteen ja hengähdyksissä istumaan auton penkkiin. Reppu on mukana ja onneksi myös nuotit rutussa kainalossa.
Tullaan hieman lähemmäksi tätä päivää. Musiikista on tullut minulle erottamaton osa elämää. Se kantaa kaiken läpi, mitä eteen tulee. Iloa, surua, toivoa, pettymystä, pelkoa, arkea, ystävyyttä, kaihoa, katkeruutta, riemua ja rakkautta.
Haluan kertoa siitä, mitä musiikki antaa arjessa. Se soi lenkillä, siivotessa, lasten kanssa, töissä, autossa, pihatöissä, treeneissä ja auttaa nukahtamaan. Juhlissa se herkistää kyyneliin tai vetää tuntikausiksi villiin tanssiin.
Musiikilla voi tehdä itselleen paljon hyvää. Kyse on hetkestä. Sopivat sävelet luovat tunnelman ja tismalleen sen olon, mitä tavoitellaan. Hälinää on maailma täynnä. Osa miellyttää, osa ei. Olennaista on tunnistaa oma tunnetila ja siihen soveltuvat rytmit ja sävelet. Vasta sitten päästään asian ytimeen.
Jotta yhteinen matka musiikin kanssa toimii, pitää olla ensin kunnon pohjatyöt. Sen jälkeen oma halu hakea oikeanlaista tarjontaa eri tilanteisiin. Tämä vaatii hieman säätöä. Esimerkiksi auton radiokanavat voi tallentaa muistiin, jotta siellä ei ainakaan kuulu mitään sellaista, mitä ei halua itse kuunnella. Tämä pätee niihin hetkiin, kun on autossa yksinään tai kun kaikki autossa olevat haluavat kuunnella jotain samansuuntaista. Satunnaisten kyytiläisten osalta voi olla myös tahdikas ja kääntää kuulolle muuta. Sekin voi olla yllättävän hieno kokemus. Ikinä koskaan ei voi tietää.
Nykyään eletään myös jatkuvaa suoratoistoa. Mahdollisuudet ottaa musiikista kaikki irti ovat suorastaan räjähtäneet. Kymmeniä soittolistoja olen askarrellut tarpeisiini vuosien varrella. Tällä hetkellä mukana kulkee lähes 20 listaa. Pikasella matikalla tarkistin,että niillä soi mieluista musiikkia reilun 50 tunnin ajan. Yllätyin itsekin tästä määrästä. Tiesin, että paljon tavaraa siellä on, mutta että näin paljon. Käsittämätöntä.
Oma soittolista tarkoittaa sitä, että joka ikisen kappaleen olen juuri kyseiselle listalle halunnut. Olen sen jossakin kuullut ja sen jälkeen lisännyt, koska olen tämmöinen keräilijä. Nykytekniikka on myös tosi fiksua. On sovelluksia, jotka tunnistavat, mikä kappale soi. Sieltä vaan lisään listalle naps. Nämä ohjelmat ovat myös opetelleet, kun ovat minua seuranneet. Ne tietävät, mitä minä haluan. Jatkuvasti tulee ehdotuksia uusista, minulle ennestään oudoista artisteista, joiden musiikki mukailee sitä, mitä olen aiemmin halunnut kuunnella. Niinpä niitä uusia kappaleita, laulajia ja bändejä vain kertyy lisää listoille. Myös perinteinen puskaradio on tehokas. Sillä on paljon painoarvoa.
Tämä ei ole silti sokeaa hamstrausta. Soittolistoilla on elämässäni tärkeä merkitys, ja pidän ne ajan tasalla. Vaatekaapistakin lähtee kampetta säännöllisin väliajoin pois, jos sille ei ole käyttöä. Kun käy niin, että kappaleesta tulee tyhjä olo, poistan sen saman tien listalta. Olen myös poistanut kokonaisia soittolistoja. Vähän kuin veisi roskapussin ulos.
Musiikissa eivät ole minulle tärkeitä ainoastaan soinnut ja melodia. Sanatkin kantavat äärettömiin, kun ne tulkitaan tunteella. Sattumalta olen kuullut viime aikoina paljon sellaista, missä kaikki palikat ovat kohdallaan. Musiikki on koskettanut minua niin syvästi, että halusin aiheesta näin pitkästi kirjoittaa.
Ensin kerron hyvän mielen biisistä, joka lähti liikkeelle pelkällä letkeällä huuliharpulla. Se kasvoi ja kasvoi, mutta oli samalla arvaamaton. Porukka tiesi tasan tarkkaan, mitä teki. Laulaja antoi mennä alusta loppuun. Ei voi enempää ihminen olla vailla.
Pyöritin löytöäni koko loppuillan. Samoin muuta kyseisen artistin tuotantoa. Luuppi on musiikkitermi, joka kai yleensä liittyy kappaleen sisällä tapahtuvaan toistoon, mutta havahduin siihen, että se voi tarkoittaa paljon muutakin.
Haluan kertoa aina jollekin asioista, joista innostun. Tällä kertaa soitto lähti siskolle, joka myös on musiikkiin päin tukevasti kallellaan. Vuodatin sinne kaikki ajatukset, mitä biitti sai liikkeelle. Samalla muistin, minkä vuoksi minulla on jäätävän monta omiin tarpeisiini räätälöityä soittolistaa.
Sisko vinkkasi minulle kauan sitten kuunteluun erään bändin, joka on ehtinyt tulla vuosien varrella tosi tärkeäksi. Taipuu moniin hetkiin eikä petä koskaan. Joku kerta vielä menen livenä kuulolle, jos tulevat hollille. Tämänkin voisin heittämällä vinkata folkeille. Meno on rauhallista, mutta tempaa silti mukaansa. Oivaltavaa ja instrumentaalista. Omille listoilleni olen lapioinut urakalla säveliä heiltä.
Siltikin jätin tässä yhtenä iltana soittolistat sivuun ja kuuntelin ihan muuta bändiä levy toisensa jälkeen. Samalla mietin perusteellisesti elämääni. Onneksi minulla on tämä musiikki. Annan sen soida aamusta iltaan, jos sille tuulelle satun, eikä se mene puhki. Varastoa mulla onneksi riittää.
Laura Seppä
Toimittaja ja Folkien viestinnän talkootiimin jäsen
P.S. Tule mukaan viestintätiimiin, ilmoittautuminen täältä.
